GONSIESKY (Säpsähtää ja kääntyy äkkiä Dozkaan, hilliten kuitenkin heti itsensä):
Kas, pikku Dozka! Kultadukaatin kai mielelläsi taaskin ottaisit vai kuinka?
DOZKA:
Miten ilkeä te, herra, täll' erää oottekaan!
GONSIESKY:
Heh! Entä kuinka sun kaunis emäntäsi tänään voi?
DOZKA:
Ah, hänen luokseen teitä hakemaan ma juuri tulinkin. On onneton hän vallan — syytä vaikken tunne — ja kyynelissään kylpee. Joutukaa, oi herra kulta, häntä lohduttamaan!
GONSIESKY:
Sa erehtynyt olet, pulmusenil Kai rippi-isää mennä hakemaan sun oli tarkoitus?