GONSIESKY:
Arvelin: Kun mielenmuutos tämä äkillinen juur'ikään nähtävästi tapahtui tuon Skalmin sylissä, niin kaiketi on sama suomalainen tuulihattu myös aiheen edelliseen antanut.
ANNA:
Oi Jumalani!
GONSIESKY:
Ha, haa, miksi noin te kauhistuneen muodon otatte? Täss' eihän hätää, teillä varsinkaan: tääll' lemmenkisoiss' elelette vain sill'aikaa kuin ma lakeijana hoidan nuo pienet ulkotehtävät ja huolen niin hellän sotilaista pidän, että he kaikki ehein nahoin pelastuvat pois turvaan täältä surman luolasta. Tää eikö mainiosti käy? Vai kuinka? Kai tyytyväinen ootte järjestelyyn ja siunauksen sille annatte?
ANNA:
Oh, vaietkaa, te salahiipijä, te myrkkykieli! Ja nyt tietäkää: jos ette toimestanne katalasta nyt heti lakkaa, ilmoituksen siitä ma herttualle teen ja tuokiossa on silloin majananne vankiholvi.
GONSIESKY:
Ah, mainiota! Seurakseni tyrmään saan silloin teidät, armollinen neiti, jok' alkuun panitte tään oivan tuuman. Ma, halpa lakeijanne, parempaa en kuvitella vois!