Konsertin piti olla huomenna ja minä päätin hinnalla millä hyvänsä saada Rientoon pätevän arvostelun. Käännyin siinä mielessä tuon edellämainitun koulutoverini puoleen ja hän lupasikin sen kirjottaa, jos vain saa vapaan piletin. Mutta äsken mainittu rouva, joka toimi kaupungissa laulajattaren impressaariona, ei huolinutkaan lähettää meille vapaalippua. Arvelin sen tapahtuneen ylenkatseesta Rientoa kohtaan ja kostoksi päätin minä olla rivilläkään mainitsematta koko konsertista.
Kun lehteä seuraavana päivänä alettiin jakaa, tuli toinen konttorineiti minulle kuiskaamaan, että impressaario-rouva kävi juuri ostamassa kolme kappaletta sen päivän numeroa ja että kadulla odottavat laulajatar sekä hänen äitinsä.
Kun rouva oli konttorista lähtenyt, riensin ikkunaverhon läpi tähystämään kadulle. Nopeasti levittivät he eteensä yhden numeroista ja alkoivat uteliaina silmäillä sen sivuja. Vahingonilolla panin merkille, kuinka pettymyksen ilme heidän kasvoillaan palsta palstalta suureni. Lopuksi viskasi impressaario-rouva lehden harmistuneena kadulle ja kaikesta päättäen pääsi hänen suustaan sana: skandal!
Sen jälkeen selitti hän harmistuneita eleitä tehden seuralaisilleen jotakin, minkä minä itsekseni tulkitsin näin: "Se on pahanpäiväinen roskalehti, jota sivistyneet eivät juuri viitsi tilata j.n.e." Säälivästi hymyillen nyökyttivät hänelle toiset ymmärtävästi päätään ja niin keskustellen hävisivät he näkyvistäni.
Sen enempää ei minun Riennossa olo-aikanani tarvinnut olla musiikin kanssa tekemisissä.
Pääkirjotuksia ja kaunokirjallisia alakertoja.
Olen jo tehnyt selkoa Riennon uutispuolesta, mutta pääkirjotuksista ja kaunokirjallisesta osastosta en ole vielä mitään maininnut.
Ensi päiviä Riennossa ollessani kiintyi kerran huomioni laatikkoon, joka oli naulattu seinään lähelle ikkunaa ja noin miehen pään korkeudelle lattiasta. Hetken sitä tarkasteltuani katsoin kysyvästi Lundgreniin, joka ilmotti lyhyesti:
— Se on pääkirjotusten ja alakertain reservi.
Rohkenin nyt pistää käteni laatikkoon, josta vedin esille tukun pitkiä, pölyisiä ja osaksi kellastuneita paperiviilekkeitä. Ne olivat yhteen liimattuja sanomalehtileikkeleitä, joista luin seuraavanlaisia otsakkeita: "Metsämarjojemme kansantaloudellinen merkitys", "Mystillinen pikajuna", "Vastaavatko maaseutumarkkinamme enää merkitystään?", "Verikoston uhri" j.n.e. Muutamissa oli vanha otsakirjotus pyyhitty pois ja päälle kirjotettu kokonaan toisenlainen. Esimerkiksi otsake: "Onko syytä panna kaikki peltomme heinänkasvuun?" oli muutettu muotoon: "Eräs meijeritaloudellinen kysymys." Tämä oli luonnollisesti tehty silmänlumeiksi sille lehdelle, josta kirjotus oli näpistetty.