Kun Tarkki saapui konttoriin, kuulimme me Lundgrenin kanssa tavallisesti nuoremman konttorineidin tiuskivan:
— Hyi tuota Tarkkia, kun on hävitön! Menkää tiehenne siitä! Kuuletteko?
Heti paikalla pois siitä!
Se oli merkki siitä, että Tarkki tiskin ympäri kiertäessään oli ilman muuta kietaissut kätensä hänen kaulaansa sekä karheapartaisella leuallaan hankasi hänen punastunutta poskeaan. Sen jälkeen kuului Tarkin ääni kysyvän:
— Mitäs se kassanvartia tietää? Onko siellä laatikossa minkä verran kolikoita?
— On, mutta Tarkille niitä ei anneta, — kuului kassaneidin vastaus.
— Vai ei anneta! — ja Tarkin askeleet siirtyivät kassaa kohti.
— Hui, ette saa tulla! — kirkui tällöin kassaneiti. — Menettekö pois siitä, ei meillä ole kuitenkaan rahaa enempää kuin kaksi markkaa.
— Vai kaksi, — kuuluu Tarkin laiska vastaus. — Mihinkäs te olette haaskanneet viime päivien tulot?
— Ei meillä ole kahteen päivään ollut tuloja muuta kuin yhdestä kerta-ilmotuksesta.
Tämän jälkeen narahtaa toimitushuoneen ovi ja Tarkki paksuine palttoineen, tohveleineen ja partoineen työntyy oven täydeltä sisään.