"Valistuksen levittäjä sekin! Minulle, on kerrottu ylösrakentavainen tarina erään kolkkalaisillekin tutun sanomalehden toimitustavoista. Kun puheenalaisen lehden toimituskunta kerääntyy päivän työhön, ilmestyy pöydälle aamupostin viereen ankara viinapänikkä, jonka kanssa toimituskunta päätoimittajan annettua hyvän esimerkin, käypi tekemään lähempää tuttavuutta. Pian kohoaa mieliala toimistossa ja ykskaks kajahtaa ilmoille isänmaallinen laulu: 'Hei Härmästä poikia kymmenen!' Pänikkä kiertää ahkerasti pöydän ympäri ja sillävälin joku painopojista leikkaa 'käsikirjotusta' latojille. Kun lehti täten saadaan vihdoin painokuntoon, ei toimittajien innostuksella ole enää rajoja: he ryhtyvät veljelliseen tappeluun, jolloin pöydät ja tuolit lyödään nurin ja toistensa suut sekä nenät pannaan verta vuotamaan. — Näin on minulle kerrottu asianomaista lehteä lähellä olevalta ja muutoin luotettavalta taholta. Yskä."
Kun asianomainen Pohjantähden numero oli saapunut meille ja faktori lukenut sepustuksen ääneensä, vallitsi toimituksessa syvää harmia todistava äänettömyys. Sen keskeytti Lundgren, puuskahtaen:
— Kylläpä osasivat olla sikamaisia!
— Siihen pitää vastata! — ähkyi faktori, katsahtaen vaativasti minuun.
— Tietysti siihen vastataan, — kirisin minä ja aloin terottaa lyijykynääni.
Väkevän suuttumuksen vallassa ryhdyin heti kirjottamaan seuraavaa vastasapiskaa:
"Puhuvan köyhyydenpassin antaa eilisessä numerossaan itsestään täkäläinen Pohjantähti-niminen sanomalehti-ilmiö, keittämällä palstojensa täytteeksi sopan, jota nielemään se pitää lukijoitaan kyllin alhaisina. Uskallan sentään epäillä, tokko Pohjantähdenkään lukijoissa on sellaisia, joihin mokoma ryövärihistoria ottaa upotakseen. Tuo typerä ja kirjottajansa halpamaisuutta todistava sepustus on arvatenkin saanut alkunsa siitä, että toimitukseemme tässä joku aika sitten soitti muuan lehtemme vihamiehistä ja silloin juuri sattui eräs toimituksemme jäsenistä työnsä lomassa laulaa huikasemaan pari säettä tuosta tunnetusta Härmän poikain laulusta. Telefoonin auki ollessa sattui se tietysti vihamiehemme korvaan ja hän kiiruhti siitä päätäpahkaa kehittämään tuon päättömän juorun, jonka Pohjantähden 'Yskä' nyt hänelle tunnetulla ämmämäisyydellä on yskinyt lehtensä palstoille." Tähän päästyäni virkkoi faktori: — Sopisi huomauttaa siitäkin, että minä tässä viime syksynä näin juuri Pohjantähden Yskän eräänä aamuhetkenä kadun täydeltä palailevan Seurahuoneelta ja aina väliin pysähtyvän lyhtytolpan nojalle spuklaamaan.
Minä jatkoin samaan vauhtiin: "Ja muutoin antaisin sellaisille kynäsankareille, jotka päivän valjetessa kapakasta kotiin, seilatessaan ovat pakotetut lyhtytolppia syleilemään sekä antamaan ohikulkijoille näytöksiä ylenantamistaidossaan, sen hyödyllisen neuvon, että kiskoisivat ensin malan omasta silmästään, ennenkun lähtevät nyhtämään raiskaa naapurinsa silmästä. Tämän neuvon antaa Yskän liiallista köhimisintoa vastaan kaikessa ystävyydessä Näveri."
Päästyäni loppuun luin sepustuksen ääneen faktorille ja Lundgrenille. Kaikin tunsimme me kostonhimomme saaneen tarpeellisen tyydytyksen ja sapiska työnnettiin painoon.
* * * * *