SUOMALAISIA KOHTALOITA
Kirj.
KYÖSTI WILKUNA
Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1913.
SISÄLLYS:
1. Itseään etsivä vanhus. 2. Jöns Maununpojan urotyö. 3. Päivätyön päättyessä. 4. Vallanpitäjä. 5. Sukuhaaransa viimeinen. 6. Hakkapeliitat. 7. Kaupunkitulijainen. 8. Karoliinin korvapuusti. 9. Neljäntoista sadan retki. 10. Viimeiseen mieheen. 11. Häviön jälkeen. 12. Revontulten alla. 13. Poloinen papintytär. 14. Kukin kohdaltansa. 15. Kotiin! 16. Viimeinen koetus.
ITSEÄÄN ETSIVÄ VANHUS.
Oli oikea lokakuun iltapäivä vuonna 1450. Harmaana rykelmänä ja sateen tummentamin lautakatoin kohosivat Tuulensuunlahden rannalla noin viitisen vuotta sitten valmistuneet Naantalin luostarin rakennukset. Munkkien puutarhaa ympäröivä muuri ei ollut vielä täysin valmis ja sen takaa näkyi rakennusten välistä muutamia kellastuneita lehtipuita. Muurinrakentajat olivat vetäytyneet sateensuojaan eikä luostarin lähistöllä näkynyt yhtään elävätä olentoa.
Jo lähes tunnin ajan oli piispa-vanhus kävellyt huoneessaan edestakaisin ja joka kerta kun hän pysähtyi luostarin puoleisen ikkunan eteen, näki hän tuon saman, syksyisen ja lohduttoman taulun edessään.
Kun hän väliin teki poikkeuksen kävelylinjaltaan ja seisahtui hetkeksi toisen, Lemunselälle antavan ikkunan ääreen, aukeni hänen eteensä vieläkin apeampi näköala. Vesihöyryjen täyttämä taivas ja samanvärinen meri olivat kuin samaksi sumuharmaaksi kaaokseksi yhtyneet. Vettyneinä ja turvattomina uiskentelivat sen keskellä pienet luodot. Äsken oli lahden suulla näkynyt kalastaja verkkoaan nostamassa, mutta nyt oli sekin vetääntynyt matalaan tölliinsä Kailon saarella.