v. ESSEN (Toisten poistuttua huoneesta astuu kirkkoherran luo, kaivaa viivytellen taskustaan kellon ja lompakon.) Minä uskon nämä teidän huostaanne, kirkkoherra, ja pyydän lisäksi, että te taistelukentältä etsisitte minun ruumiini ja toimittaisitte sen perhehautaani Hollolan kirkkomaalle.
KIRKKOHERRA. Mutta, Jumalan tähden, herra eversti —
(Mielenliikutus keskeyttää hänen lauseensa.)
v. ESSEN. Tunnen sen varmasti itsessäni, että huomispäivä on oleva minun viimeiseni. Mutta isänmaan tulevaisuus vaatii niin. Ja nyt, Jumalan haltuun, kirkkoherra!
(Puristaa kirkkoherran kättä, kietoo viitan tiukasti ympärilleen ja astuu ulos.)
RUUSTINNA (Tulee oikeanpuoleisesta ovesta; liikutettuna.) Voi, mitkä aavistukset täyttävät sydämeni! Seisoin tuolla toisessa huoneessa ja kuulin kaikki. (Lähestyy vasemmanpuoleista ikkunaa ja katsoo ulos.) Tuolla he ratsastavat Napuen kylää kohti. Katso, miltä he kuutamossa näyttävät! Kuin haamut kuoleman maasta!
(Puhkeaa nyyhkytyksiin.)
KIRKKOHERRA. Raskaat aavistukset täyttävät minunkin mieleni ja huomenillalla me tiedämme paljon enemmän kuin tällä hetkellä… Mutta kuinka käyneekin, ainakin noilla miehillä on sydän paikallaan, ja kansa, jolla on sellaisia poikia, ei voi olla perikatoon tuomittu. Herra heitä tukekoon huomispäivän vaiheissa!
Esirippu.