Mikko. Minä luulin kuitenki että se on keveä jokaista kohdella leppeästi.
Selicour. Vissisti! Totta kaiketi! Se oli vaan se kirottu pikaisuus!
Mikko. Joka minulle kävi hyvin pahasti, herra Selicour!
Selicour. Se oli hyvin tuhmasti, minä kadun sitä ikäni.
Mikko. No annetaan se nyt olla!
Selicour. Noh! te olette nähneet kuin kiivas minä olin teitä auttamaan … se teidän veljenne poika on saanut siansa, vaan miten?
Mikko. Sieltä minä nyt tulenki! Ei se ole kovin järettömästi!
Selicour. Hän on hyvällä tiellä, luottakaa! vaan minuun.
Mikko. Ja kirjoittaa jo, uskotteko miten hän jo kirjoittaa.
Selicour. Hän ei kirjoita puhtaasti.