Narbonne. Se on tosi, vaan sentähden ei unhottaa omaa arvoansa. Hän pitäköön vaarin oman maansa kunniasta ja arvosta ja ansaitkoon omalla käytöksellä sille kunnioituksen.
Selicour. Se se oliki jota minä tahdoin sanoa. Hän elköön antako kenenkään käskeä itseänsä ja tietäköön itsensä pitää arvossa.
Narbonne. Arvossa, vaan ilman ylpeydettä.
Selicour. Se se on minunki meininkini.
Narbonne. Hänen tulee tarkata kaikki mitä…
Selicour (keskuuttaen). Tapahtuu siellä, hänen pitää tietää salaisimmat asiat.
Narbonne. Olematta mikään nuuskia.
Selicour. Sitähän minä meinasinki, ja ettei häntä luultaisi pejuoniksi.
Narbonne. Ja ettei hän se ole. Hänen pitää tietää olla vait eikä puuttua asioihin mitkä…
Selicour. Häneen eivät koske; hänen pitää olla kuin sinetillä lukittu kirje, jonka sisällystä kukaan ei tunne.