Narbonne. Olemmeko me nyt viimenki kahden kesken.
Selicour (pelolla). Niin olemme!
Narbonne. Tästä puhelemisesta jotain toivon. Minä pidän jo entuudesta teistä hyvin paljon, herra Selicour, ja luulen että ennen kun tästä eroamme minä rakastan teitä vielä enemmän. Minulle on sanottu että te olette hyvin tottunut valtakunnan asioihin.
Selicour. Minä olen niissä tehnyt paljon työtä ja ehk' en niinkään turhaan. Vaan sitä en pidä juuri suuressa arvossa.
Narbonne. Se on hyvä! Sanokaa minulle ensiksi mitä vaatimuksia te pidätte tärkeempinä kuin kysymys on hyvästä lähettiläästä?
Selicour (hämmästyen). Kaikista esinnä hänen tulee olla tottunut asioihin.
Narbonne. Tottunut, mutta aina lujemmalla rehellisyydellä.
Selicour. Se se onkin minun meininkini.
Narbonne. Ja sitte.
Selicour. Ja siinä vieraassa maassa jossa hän elää, hänen tulee olla rakastettu.