Mad. Belmont. Se on hyvä, se on hyvä, minä ymmärrän.
Selicour. Ja minä tarvitsenki sellaisen keveän työn vaiheen virvoitukseksi! Minä olen koko yön valvonut, lukeissa juttu-kirjoja ja parannellen luvun-tekoja.
Mad. Belmont. Niitä inhoittavia töitä!
Selicour. Että todellaki jo tunnen väsyttävän. Vaan ken tietää, runoilemisen kukkainen ehkä virvoittaa minua suloisella hengellänsä ja sinä, sydämen balsami, ystävyyden pyhyys!
Seitsemäs kohtaus.
Entiset. Nobinau.
Nobinau (oven takana). Noh, noh! kun hän on siellä, miks minä en sinne voisi päästä?
Mad. Belmont. Mitä se on?
Nobinau (tullen ovesta). Nuo häijyn palveliat ovat ylpeämmät kuin itse vallat. Minä tahdon tavata herra Selicourin!
Selicour. Minähän se olen.