Selicour. Sillä miehellä viimenki on neroa. Kyllä se oliki hyvä aika että saimme sellaisen miehen, muutoin kaikki olisi mennyt nurin-narin. Vaan kaikki ei ole vielä paikoillaan, sanoin minä hänelle tänään, ja kaikki ei tulekkaan jos ette anna hallitukselle sellaisen muistutus-kirjan jossa kaikki entisen tavan puutokset tarkoin ja rehellisesti saisivat hallituksen silmäin eteen. Tämän minun antaman neuvon ministeri omisti samassa ja tahtoi sellaisen kirjan järkiään saada kokoon pannuksi. Hän käski minun sen tehdä, vaan ne hirmuiset työt jotka jo ovat minun niskoillani … ja todella minua vapisuttaa kun ajattelen niille jotai lisää, eikö se ole totta herra Firmin?
Firmin. Noh, ja te luotatte siinä minuun?
Selicour. No, on se pian niin, sen minä tunnustan.
Firmin. Tällä kertaa te ette voineet paremmin valita.
Selicour. Se on tietty, se on tietty! herra Firmin!
Firmin. Sillä minä, joka niin kauvan aikaa olen nähnyt kaikki entisen hallituksen puutokset ja virheet, en ole voinut jouten niitä katsella ja valittaa, vaan olen jo ammoin pannut muistiin … paperille kaikki parannuksen ehdotukset … ja nyt se sattuu että sama työ jota teiltä vaaditaan minulla jo on tehty. Minä en ajatellut sitä juuri mihinkään käyttää, minä kirjoitin sen ainoasti keventääkseni omaa sydäntäni.
Selicour. Onko se mahdollista? Teillä olisi…
Firmin. Ihan valmiina, jos sen tahdotte käyttää.
Selicour. Jos sen tahdon! O, hyvin ilolla! Se on kauhean onnellinen sattuma!
Firmin. Vaan nämä paperit eivät ole juuri paraassa järjestyksessä.