Seitsemäs kohtaus.
Molemmat Firminit.
Firmin. Siinä se nyt on se mies jota luulit niin kavalaksi ja juonikkaksi … kuka minulle on parempi ystävä kuin hän!
Kaarle. Te voitte sen sanoa houraukseksi … vaan se on totinainen tosi, kuta enemmän hän teitä ystävöi sitä vähemmän minä häntä uskon … tuo suloinen säven jolla hän teitä puhuttelee … minä en voi uskoa muuta kuin että hän teitä tarvitsee, tahi tahtoo teitä painaa.
Firmin. Hui mikä epäluulo! Ei poikani! ja vaikka toisen pahuus minun tekisi onnettomaksi … minä tahdon kuitenki niin myöhäs kuin mahdollista uskoa toisesta ihmisestä pahaa.
Kahdeksas kohtaus.
Entiset. Laroche.
Laroche. Olettehan täällä, herra Firmin!… Se on minulle iloista … ministeri on tulossa katsomaan teitä.
Kaarle. Isäni?
Firmin. Minua?