Selicour. Iltaisella … poikinensa! oivallisesti! ihanasti!
Mad. Belmont ja Lotta. Kaarle Firminkö?
Narbonne. Se nuori upseeri, jonka ansioa te olette minulle kiitelleet. Minä kutsuin isän sekä pojan iltasruuvalle.
Mad. Belmont. Minä sanon heille terve-tultua.
Narbonne. Eihän teillä mitä liene sitä vastaan?
Selicour. Minä rukoilen, … ihan vastoin! se minua ilahuttaa.
Mad. Belmont. Edeltäpäin minä jo rakastan isää pojan tähden. Ja mitäs meidän Lotta sanoo?
Lotta. Minäkö, mummo! minä suostun ihan teidän meininkiin.
Narbonne. Te voitte sitte selittää välinne ihan julkisesti.
Selicour. Oh! Sitä ei ole tarvis. Jos oikein tunnustan, niin minä olen pitänyt herra Firminiä rehellisimpänä miehenä … ja jos milloin hänelle tein väärin, niin nyt olen valmis tunnustamaan erheykseni. Minä puolestani olen vakuutettu että hän on minun paras ystäväni.