Narbonne. Hän on sen todistanut. Hän puhelee teistä suurella kunnioittamisella … vaikka minä häntä tunnen vasta tästä päivästä, vaan vissisti hän ansaitsee…
Selicour (keskeyttäen). Kaikki ne ylistykset jotka, niin kuin tunnette, minä äsken hänelle annoin. Sellainen minä olen aina, minun sydämeni ei tunne mitään kateutta.
Narbonne. Hänellä on terve ymmärrys ja oivallinen sydän, ja kukaan ei halaa niin vähän ylistyksiä ja kuuluisaa nimeä kuin hän. Hän voisi antaa toiselle koko kunnian siitä mitä itse on toimittanut.
Selicour. Luuletteko te sen?
Narbonne. Hän olisi mies sen tekemään!
Mad. Belmont. Hänen poikansa sellaisessa tapauksessa varmaan ei tekisi niin.
Lotta. Se on vissi, hän on nuori innokas runoilia, joka ei ymmärrä leikkiä.
Selicour. Voisiko hänki antaa töistänsä kunnian toiselle?
Lotta. Oh sitä minä epäilisin.
Narbonne. Minä rakastan sellaista intoa nuoressa sota-miehessä.