Selicour. Totta kaiketi! sellaisesta on toivoa.
Narbonne. Jokainen oikealla paikallaan, silloin molemmat hyödyttävät paraite.
Selicour. Se on kuitenki ihanaa kuulla ja nähdä kuin te löydätte aina soveliaat miehet paikkaansa!
Narbonne. Se on minun velvollisuuteni. (Puhelee tyttärensä kanssa.)
Selicour. Se se on! (mad. Belmontille) Yksi sanainen, rouva! Teidän luultiin kuitenki minua viivyttäneen töissäni … sentähden, jos minun värsyni tän' iltana tulisi laulettavaksi … niin elkää nimittäkö minua sen tekiäksi!
Mad. Belmont. Jos ette sitä tahdo, olkoon!
Selicour. Niin, vaan minulle juohtuu mieleen… Kuinkahan, jos vakuudeksi pyytäisin jonkun vieraista ilmoittamaan sen tekiäksi?
Mad. Belmont. Miten? te voisitte antaa siitä kunnian toiselle.
Selicour. Hoh! Se en vähä kaikki. (Molemmat Firminit tulevat.)
Lotta (katsahtaa iloisesti). Tuossapa he tulevat.