Narbonne. Niin, se on tosi, Lotta … laulathan sinä toisinaan … annas nyt kuulla! Eikö sinulla olisi jotain uutta?
Kaarle. Jos se ei tule vaikeaksi mamselille!
Lotta. Minä sainki äsken monjaita värsyjä.
Narbonne. Se on hyvä. Teidän luvalla minä tahdon sill'aikaa lukea tuon ystävän kirjoituksen.
Selicour. Vaan me voimme teidät hämmentää, herra Narbonne!
Narbonne. Elkää peljätkö! minä olen tottunut tekemään työtä pahimmassa hälinässä, ja tämä on vaan lukemista. (Menee toiselle puolelle johon hän istuikse.)
Selicour. Jos kuitenki paremmin…
Narbonne. Antakaa anteeksi, tällä on kiiru, viran-toimi täytyy mennä esinnä!
Mad. Belmont. Antakaa hänen olla, kun hän niin tahtoo, ja me otamme laulumme. (Kaikki istuivat ja Lotta perimäissä. Mad. Belmont Lotan vieressä. Selicour hänen ja Kaarlen välillä, ja viimeisen vieressä Firmin.)
Lotta. Nuotti on hyvin valittu, niinkuin näen.