Firmin (tylysti pojallensa). Vissisti taas joku keskoinen työ … kuinhan sinä runoilet!
Kaarle. Vaan, isä-kulta, kuunnelkaahan ensin, ennenkun tuomionne langetatte!
Lotta (laulaa).
Poika istui lähtehellä, Sito kukkast' seppeleiks', Näki lehdet aaltoloissa Pian kaikki kadonneiks'; Niinpä rientävät mun päivät, Kuin nuo lähteen aallot pois, Niin mun katoo nuoruuteni, Kuin nuo kukkaset aaltoloiss'!
Mad. Belmont (katsoen Selicouriin). Alku lupaa paljon! se on oikein suloista.
Selicour (Kaarlelle). Kiitos on tuleva teille, herra!
Mad. Belmont. Hyvä, hyvä, minä ymmärrän.
Firmin. Ajatus on hyvin joka-päiväinen, tavallinen.
Kaarle. Vaan se on tosi.
Narbonne (toisella puolella lukeissaan). Alku on kohdastaan hyvä ja kehoittaa jatkamaan.