Firmin. Minä ministerin viran?
Laroche. Miks ei? Miks ei? Teille se sopiiki, vaan ei Selicourille.
Firmin. Hyvä Laroche! minä luulen se on parempi että pidätte huolta itsestänne.
Kaarle. Sellainenhan hän on, isä! Nyt vasta minä hänen tunnenki. Aina täynnä suuria aikeita. Vaan ystävä, siihen tarvitaan paljon neroa ennenkun se kaikki saadaan aikoin. Muutoin se voipi käydä pahasti teille itsellenne.
Laroche. Sanokaa mitä hyvänne, vaan minulla on varma toivo. Itseni tähden minä en tekisi mitään, mutta lopettaa sellaisen koiran ja auttaa ystäviä, se on minulle niin suloista, se on niin ihana työ ja sen menestystä minä en yhtään epäile.
Firmin. Ette epäile? Teillä sitte jo on kaikki varustettu?
Laroche. Minulla? Kuin? Ei mitään varustettu, ei mitään ajateltu, vaan kyllä neuvo keksitään, keksitään niinki.
Firmin. No, no eipä teidän aikeet vielä liian peloita!
Laroche. Elkää huoliko, en minä pelkää, ei minua Selicour säikytä, sen minä voin taata. Ja mitä turhista mutkista, minä menen suorastaan ministerin luo, hän rakastaa totuutta, minä sanon järkiään kaikki tyyni.
Firmin. Kuin? Te sen tohtisitte?