Selicour. Siinä näyttää olevan tärkeä salaisuus…
Laroche (pikaisesti). Vissisti, vissisti! ja sentähden minä rukoilen että siitä etten virkkaisi kellekään.
Selicour. Hyvä, hyvä! annamme sen nyt olla … minä en tahdo teitä vahingoittaa, herra Laroche! Se en kerran minun kohtaloni, tehdä hyvää kiittämättömille … vaikka te minua koetitte painaa, minä rakastan kuitenki teitä … ja nähdäksenne kuin paljon minä voin tehdä teille hyvää, minä tahdon yhdistää kaiken mahtini sen sanotun nais-ihmisen kanssa auttaakseni teitä … sen minä tahdon, olkaa vakuutetut!
Laroche. Ah! miten kauhean hyvä te olette!
Selicour. Vaan ottakaa se nyt vast'edes opiksi!
Laroche. Vissisti, te saatte sen nähdä…
Selicour. Nyt se välttää, olkoon se nyt niin!
Laroche. Siihen onkeen hän tarttui. Hän jo on pian voitettu. Mitä välemmin kuitenki maa-ilmassa auttaa kavaluus, kuin rehellisyys! (Menee.)
Selicour. Nyt paikalla Mikon luo!… Vissisti tämän ihanan naisen seikka ei ole vähä-arvoinen ministerille. Sen minä voisin vannoa. Oivallisesti! Minä tapasin sinut kiini… Narbonne! Sinäki toki olet ihminen! Sinullaki on heikkouksia joita tahdot salata … ja minä teen nyt sinulle mitä tahdon. (Menee).