Ensimäinen kohtaus.
Laroche.
Laroche (yksin tulee). He istuvat vielä pöydässä… Hän on heti täällä, ministeri! Milt'en ole tukeuksiin itseni juossut… Vaan Luojalle olkoon kiitos … nyt tiedän kaikki. Tapasinkos sinut, ystävä Selicour! Ministerin kanssa en mihinkään juoneen tullut, niin kauvan kuin hän oli hurskas … vaan Jumala siunatkoon hänen pahuutensa, silloinkos hänellä on salaisuuksia peitettävänä, silloinkos palvelluksia tehtävänä! ja se uskottu ystävä, se hankkija on voittanut vallan! Hän luulee huomanneensa ministerin heikkoudet. Mikä lavea alanko nyt häntä kujeissansa petellä! Vaan se ei ole sillä tehty herra Selicour! me tunnemme jo enemmän, … ja sinä et vainusta tunne minkä pahan ansan olemme panneet eteesi! Ministeri tulee … rohkeutta vaan … nyt viimeinen sätkäys!
Toinen kohtaus.
Narbonne. Laroche.
Narbonne. Mitä kaikkia? Tekö minua taas olette pyytäneet ulos?
Laroche. Olkoon tämä viimeinen kerta kuin teitä saan puhutella, herra Narbonne! Jos nytkään teitä en saa uskomaan, teidän oma kunnianne yhden verran kuin minun käskevät vielä koetella. Kaikki millä olen tähän asti kokenut saada herra Selicouria teidän luulossa lankeemaan, on tullut hänelle kunniaksi ja minulle häpeäksi. Sittenkään minä en luovu toivostani saada hänet vielä paljastetuksi.
Narbonne. Se menee kovin loitos! Nyt minä en enää jaksa!
Laroche. Yksi ainoa sana, herra ministeri! te etsitte asuntoa esi-kaupungissa? Eikö se ole niin?
Narbonne. Kuin? mitä te sanotte?