Laroche. Minä voisin lyödä vedon ettei se ole hänen tekemä.
Narbonne. Kenen se sitte voisi olla?
Laroche. Hänen se ei ole, siitä voin antaa henkeni pantiksi, sillä vihdoin kuitenki luulen hänellä ennen olevan sydäntä kuin päätä. Jos olisi koetella… Oikein! nyt se minulla on! Sen täytyy menestyä … herra Narbonne! jos tahdotte minua auttaa, niin hän pettyy hyvin sukkelasti.
Narbonne. Kuin sitte?
Laroche. Antakaa minun laittaa … hän tulee … avittakaa minua.
Seitsemäs kohtaus.
Entiset. Selicour.
Laroche (tuskitellen). Jumalani! Kuin hirmuinen onnettomuus!
Selicour. Mitä se nyt on, herra Laroche?
Laroche. Mikä muutos yhdessä silmän-räpäyksessä.