— Sinä et usko sitä — et voi sitä uskoa!
— Nyt minä menen telefonoimaan setä Davelle, sanoi Gilbert ollen muka aikeissa lähteä sisään.
— Käy istumaan, Gilbert. Koetan kertoa sen sinulle. Olen saanut kirjeen ja, Gilbert, se sisältää niin hämmästyttävän uutisen — ken olisi voinut aavistaa — niin, sinä et usko sitä — se on ihmeellisempää kuin mitä ihmeellisimmässä romaanissa.
Kohtaloonsa tyytyen kävi Gilbert istumaan ja lausui: — Tällaisessa tapauksessa lienee ainoana neuvona panna toimeen seikkaperäinen kuulustelu. Keneltä olet saanut tuon kirjeen?
— Leslieltä — ja tiedätkö, Gilbert…
— Leslieltä? — Gilbert päästi pitkän vihellyksen. — Mitä hänellä on kerrottavaa? Mitä Dickistä kuuluu?
Anna ojensi kirjeen hänelle liikkeellä, joka oli melkein mahtipontinen.
— Dickiä ei ole olemassakaan! Se mies, jota olemme luulleet Dick Mooreksi — jota jok'ikinen Neljän tuulen asukas kymmenen vuoden aikana on luullut Dick Mooreksi — onkin hänen Nova Scotiasta kotoisin oleva serkkunsa George Moore. Hän on aina ollut suuresti serkkunsa näköinen. Dick Moore kuoli Kuban saarella keltakuumeeseen yksitoista vuotta sitten.