Sellaisten olosuhteitten vallitessa on hyvin vaikea lukea lakia toiselle oikein niinkuin tulisi.
Tässä on Barbara Shawn kirje. Alkuperäisen kappaleen mustepilkkuja en voi jäljentää.
'Hyvä neiti!
Neiti sanoi että meidän pitäisi kertoa kun olemme olleet Kylässä käymässä. Minä olen ollut vaan kerran kylässä käymässä. Se oli viime talvena Maria tädin luona. Maria täti on hyvin säännöllinen ja hyvin taitava Taloudessaan. Ensimmäisenä iltana kun minä olin siellä, me istuttiin ja juotiin teetä. Minä kaadoin kumoon teekannun, niin se meni rikki. Maria täti sanoi, että hänellä oli ollut tuo teekannu aina siitä saakka kun hän meni naimisiin, eikä kukaan ollut koskaan ennen lyönyt sitä rikki. Kun me nousimme pöydästä, astuin minä hänen hameelleen, niin kaikki rypyt pääsivät irti vyötäröstä takaa. Seuraavana aamuna kun minä nousin ylös löin pesukannun pesuvatia vasten niin että ne molemmat menivät rikki ja aamiaisella kaadoin teekuppini pöytäliinalle. Kun minä autoin Maria tätiä päivällisastiain pesussa, pudotin matalan lautasen, ja se särkyi viideksi palaseksi. Illalla kaaduin rappusissa ja nyrjäytin nilkkani ja sain maata vuoteessa kokonaisen viikon. Kuulin Maria tädin sanovan Joseph enolle, että se oli oikea Jumalan onni, sillä muuten olisin lyönyt rikki kaiken mitä hän omisti. Kun jalkani tuli paremmaksi, oli aika matkustaa kotiin. Minun mielestäni ei ole ollenkaan hauskaa mennä kylässä käymään. Mieluummin toki menen kouluun, varsinkin senjälkeen kun ole tullut Avonleaan.
Kunnioituksella Barbara Shaw.
Willie Whiten kirje alkoi:
'Korkeasti kunnioitettava Neiti!
Nyt kerron Neidille Hyvin Rohkeasta Tädistäni. Hän asuu Ontariossa, ja eräänä päivänä hän meni navettaan ja näki pihalla koiran. Koiralla ei ollut sielä mitään tekemistä, niin hän otti kepin ja sivalsi sitä aikamoisesti ja ajoi sen halkoliiteriin ja telkesi sen sinne. Siinä samassa tuli eräs mies ja haki messa — ei, kun menaserialeionaa, joka oli juossut tiehensä sirkkuksesta. Ja silloin huomattiin, että koira oli tämä Leiona, ja minun Hyvin Rohkea Tätini oli ajanut sen halkoliiteriin kepillä. Se oli Ihmepaikka, ettei se syönyt häntä suuhunsa, mutta hän oli hyvin rohkea. Emerson Gillis sanoi, että hän luuli sitä koiraksi, niin että hän ei ollut rohkeempi kun jos se todellakin olisi ollut koira. Mutta Emerson on Kateellinen siksi ettei hänellä itsellään ole mitään Rohkeata Tätiä, hänellä on vain enoja.
Parhaan olen säästänyt viimeiseksi. Sinä naurat minulle, kun luulen, että Paul on pikku nero, mutta olen varma siitä, että hänen kirjeensä saa sinut vakuutetuksi siitä, että hän on hyvin harvinainen lapsi. Paul asuu sangen etäällä, lähellä merenrannikkoa isoäitinsä luona, ja hänellä ei ole ketään leikkitovereita — ketään oikeita leikkitovereita. Muistathan, että pedagogikan professori sanoi meille, ettei meillä saanut olla mitään 'suosikkeja' oppilastemme joukossa, mutta minä en mahda sille mitään, että pidän Paul Irvingistä eniten kaikista oppilaistani. En luule sen tuottavan mitään vahinkoa, sillä kaikki ihmiset pitävät Paul Irvingistä, yksinpä rouva Lyndekin, joka sanoo, ettei hän koskaan olisi voinut uskoa, että pienoinen yankeevesa voisi niin vallata hänen sydämensä… Myös toiset koulun pojat pitävät hänestä. Hänessä ei ole mitään hempeätä ja tyttömäistä, vaikka hänellä on niin kehittynyt tunne-elämä. Hän on oikea pikku mies ja pitää mainiosti puoliaan, kun niiksi tulee. Äskettäin hän tappeli Saint Clair Donnellin kanssa, siksi että Saint Clair väitti, että Englannin lippu oli parempi kuin tähtilippu. He törmäsivät yhteen, mutta sopivat pian taas ja lupasivat vastaisuudessa kunnioittaa toistensa isänmaallisia tunteita. Saint Clair sanoo, että hän lyö kovimmin, mutta Paul käyttelee nyrkkejään rivakammin kuin hän…
Paulin kirje.