Lauretta'n piti mennä kotiin aikaisemmin, sillä illalla on hyväntekeväisyysiltama Valkorannan hotellissa, ja hänen iso siskonsa lausuu siellä runon, niin että Lauretta meni sitä kuulemaan. Sitten rouva Allanilla ja minulla oli oikein herttainen ja tuttavallinen pakinoimishetki. Kerroin kaikki hänelle — rouva Thomasista ja kaksoisista ja Katie Mauricesta ja Violetasta ja koska tulin tänne Vihervaaralle ja mitä vaikeutta minulle tuottaa geometria koulussa… Ja voiko Marilla ajatella? Rouva Allan sanoi, että hänkin on ollut tyhmä geometriassa! Ette voi uskoa, miten se minua lohdutti. Ennenkuin lähdin pappilasta, tuli rouva Lynde sinne, ja onko Marilla kuullut mokomaa! Kouluneuvosto on ottanut uuden opettajan herra Phillipsin sijalle ja se on nainen. Hänen nimensä on Muriel Stacy. Eikö se olekin romanttinen nimi?
Rouva Lynde sanoo, että Avonleassa ei koskaan ennen ole ollut opettajatarta, ja hän ei ole mikään uusien päähänpistojen ystävä, sanoo hän… Mutta minä arvelen, että tulee olemaan hirveän hauskaa lukea opettajattaren johdolla, enkä käsitä, kuinka voin elää nämä kaksi viikkoa, ennenkuin koulu alkaa, niin kärsimättömästi odotan saada nähdä hänet.
XXIII.
ANNA KÄRSII TAPPION ERÄÄSSÄ KUNNIA-ASIASSA.
Anna sai kuitenkin elää kauemminkin kuin kolme viikkoa. Ja kun nyt oli vierähtänyt kokonainen kuukausi piikkisikakaakun ja tuskia lieventävien tippojen aiheuttamasta hämmingistä, oli jo hyvinkin aika hänen joutua johonkin muuhun onnettomuustapaukseen. Pienempiä erehdyksiä, kuten esimerkiksi, kun hän hajamielisyydessään tyhjensi vadillisen kuorittua maitoa seinäkaapissa olevaan villalankakoriin sen sijaan, että olisi kaatanut sen sianruokakiuluun, tai kun hän vaipuneena unelmoimaan silmät auki astui portaalta suoraa päätä puroon, maksaa tuskin vaivaa mainita.
Viikon päästä pappilan teekutsun jälkeen piti Dianalle tulla vieraita.
— Pieni, mutta valittu seura, kertoi Anna Marillalle. — Vain meidän luokan tyttöjä.
Heillä oli ihastuttavan hauskaa, eikä mitään merkillisempää tapahtunut ennenkuin illallisen jälkeen, kun he olivat ulkona Barryn puutarhassa, hieman väsyneinä kaikista leikeistä ja valmiina jokaiseen houkuttelevampaan vallattomuuden muotoon, joka vain olisi tarjona. Ei viipynyt kauan, ennenkuin alettiin "yllyttää" toisiaan sinkauttamalla toisilleen loukkaavan "etkö uskalla".
"Uskaltamisleikki" oli juuri tähän aikaan hyvin muodissa eräässä Avonlean koulunuorisoryhmässä. Se oli saanut alkunsa poikien keskuudessa, mutta tarttui pian tyttöihin, ja kaikki ne uhkarohkeat teot, joita sinä kesänä suoritettiin Avonleassa, siksi että toinen poika väitti toiselle, ettei tämä "uskaltaisi", täyttäisivät kokonaisen ja omalla tavallaan sangen opettavaisen kirjan.
Kaikkein ensiksi sanoi Carrie Sloane, että Ruby Gillis ei uskaltaisi kiivetä eräälle oksankänttyrälle valtavan suureen vanhaan piilipuuhun, joka oli pääsisäänkäytävän ulkopuolella. Minkä Ruby Gillis luonnollisesti teki, vaikka hän oli kuolemaisillaan pelosta, osittain paksujen vihreitten matojen vuoksi, jotka asustivat sanotuissa puissa, osittain koska hän suututtaisi äitinsä repiessään rikki uuden musliinipukunsa. Mutta urotyö onnistui, ja Carrie Sloanen nenä tuli melkoista pitemmäksi.