MARILLA TEKEE PÄÄTÖKSENSÄ.
He tulivat sinne kuitenkin hetkistä myöhemmin. Rouva Spencer asui suuressa, keltaisessa talossa vastapäätä hiekkaista lahtea ja hän tuli ulos rappusille, hyväntahtoisilla kasvoillaan iloisen hämmästyksen ilme.
— No mutta hyvää päivää! hän huusi. — Teitä todellakin vähimmin olisin osannut odottaa juuri tällä hetkellä, mutta sydämellisesti tervetuloa joka tapauksessa! Riisutte kai hevosen valjaista? Ja mitä sinulle kuuluu, Anna?
— Kiitos, minä voin niin hyvin kuin voi odottaa, vastasi Anna ilman hymyn häivähdystäkään. Koko hänen iloinen mielialansa oli nyt poispuhallettu.
— Jäämme kai hetkiseksi, että tamma saa puhaltaa, sanoi Marilla, mutta minä lupasin veljelleni olla pian taas kotona. Asianlaita on niin, rouva Spencer, että on tapahtunut omituinen väärinkäsitys, ja minä olen tullut juuri ottaakseni selvää, missä vika on. Me lähetimme terveisiä ja pyysimme, Matthew ja minä, että te toisitte meille pojan lastenkodista. Pyysimme Robert veljenne sanomaan teille, että haluaisimme kymmen-, yksitoistavuotiaan pojan.
— Marilla Cuthbert, mitä sanottekaan? huudahti rouva Spencer hyvin huolestuneena. — Hyvänen aika, Roberthan lähetti tänne sanan Nancy tyttärensä mukana, ja tämä sanoi, että te halusitte saada tytön — eikö niin, Flora Jane? kysyi hän, kääntyen oman tyttärensä puoleen, joka oli tullut ulos portaille.
— Kyllä, juuri niin hän sanoi, neiti Cuthbert, vakuutti Flora Jane vakavasti.
— Tämäpä nyt oli kauhea kommellus, sanoi rouva Spencer. — Olen hyvin pahoillani, mutta en todellakaan mahda sille mitään, neiti Cuthbert. Minä tein voitavani ja seurasin teidän ohjeitanne. Mutta Nancy on usein sekapäinen ja hajamielinen. Olemme niin usein pakotettuja torumaan häntä siitä, että hän antaa ajatustensa lentää.
— Se oli meidän oma syymme, sanoi Marilla alistuvasti. Meidän olisi itse pitänyt tulla teidän luoksenne eikä antaa tärkeätä asiaa kuljetettavaksi suullisesti toiselta toiselle. Miten tahansa — erehdys on tehty, ja ainoa, mitä meillä nyt on tehtävänä, on sen oikaiseminen. Voiko tytön lähettää takaisin lastenkotiin? En kai voi otaksua muuta kuin että he ottavat hänet jälleen takaisin?
— Sen kai he kyllä tekevät, sanoi rouva Spencer miettiväisenä, mutta luulenpa, ettei ole tarpeellista lähettää häntä takaisin. Rouva Blewett pistäytyi täällä eilen, ja hän sanoi juuri kovasti katuvansa, ettei hän ollut antanut minun tuoda pientä tyttöä hänelle avuksi. Rouva Blewett'illa on hyvin suuri perhe, kuten tiedämme, ja hänen on vaikea saada palvelijoita, jotka pysyvät… Anna tulee sopimaan hänelle mainiosti. Eikö ole aivan kuin Jumalan sallimus, että te juuri tänään ajatte tänne tytön kanssa?