Dubois käänsi hitaisesti kasvonsa hänen puoleensa ja vastasi lempeästi:
"Te olette puhunut totta niin, kuin suuri runoilija Voltaire on ainakin tehnyt ja tekee. Hyvät herrat, jalosukuiset kreivit, maaherrat ja paronit; kaikki te, joille nimi, arvo ja rikkaudet ovat lahjoittaneet etu-oikeuden, näyttäytyä jumaloidun Klairon'in vieras-huoneessa, josta minä köyhä-raukka, arvotonna, nimetönnä ajetaan ulos ja näytetään ovelle; teidän kaikkein pitää tietämän, että Klairon oli kerran minun hyvän-tekijättäreni, ja että minä olen hänelle velkaa ijäisen kiitollisuuden. Niin, kyllä se on tosi, että hän otti minut vaunuihinsa silloin, kun minä olin köyhä ja kohtasin hänet matkalla Parisiin, ja että minä tulin tähän kaupunkiin hänen rinnallansa. Se on myöskin tosi, että minä hänen erinomaisella avullansa pääsin ensimmäiseksi kirjuriksi erääseen kaupungin isoimmista kauppahuoneista ja sain siinä palkan, suuremman, kuin minun tarpeeni olivat."
"Ah, sitä jalo-mielisyyttä! Se oli ylevästi, se oli jalosti tehty!" rähisivät herrat. "Klairon ainoasti voipi sellaista jalo-mielisyyttä osoittaa."
"Niin, ainoasti Klairon voipi sellaista jalo-mielisyyttä osoittaa," kertoi nuorukainen, ja kiinnitti suuret, säkenöivät silmänsä Klairon'iin. "Mutta minä en pyydä Klairon'in jalo-mielisyyttä, vaan minä pyydän hänen rakkauttansa. Minä pyydän häntä omakseni, ainoakseni! Antakoon hän minulle oikeuden, rakastaa itseään; turvata häntä, kunnioittaa häntä elämäni korkeimpana ja ainoana aarteena."
"Te olette hävitön, hyvä herra!" ärjäsi maaherra Senatour ylpeästi. "Te uskallatte olla meidän kilpa-kosijamme, ja me emme voi vaatia teitä edes kaksin-taisteluun, sillä te ette ole meidän arvoisemme: te ette ole aatelia."
"Kuitenkin, herrani, asia on niin," sanoi nuorukainen lempeästi. "Minä olen aatelismies. Niin kauvan, kuin minä olin köyhä ja halvassa tilassa, salasin minä nimeni. Mutta nyt voin minä sanoa teille ja kelle hyvänsä, että minä en ole Dubois, vaan on minun oikea nimeni kreivi Penoël de S:t Audème. Nimeni totuuden voin myös todistaa jokaiselle, ken sitä uskaltaa epäillä; mutta siitä epäilyksestä vaadin minä hyvitystä kalpa kädessä, kaksin-taistelussa."
Ihmettelemisen ja hämmästyksen kohina kävi nyt herrain riveissä. Pilkallinen nauru ja halveksivaiset katseet katosivat, ja ehdottomasti vetääntyivät herrat jonkun askeleen taakse-päin aivan, kuin he siten olisivat tahtoneet vakuuttaa hänelle kunnioitustaan, että antoivat hänen esteettömästi lähestyä Klairon'ia.
Nuori S:t Audème'n kreivi ei sitä ollut huomaavinaankaan, vaan kiinnitti yhä katseensa Klairon'iin.
"Te nä'ette sen," sanoi hän hiljaa ja tuskallisesti; "te nä'ette, ett'ette te voi minua välttää. Lakatkaa jo minua enään karkoittamasta kasvoistanne, sillä minä en voi totella teitä: minun rakkauteni kieltää minun sitä tekemästä. Oi, älkää vielä vastatko, Klairon! Kuulkaa ensin, mitä minulla on teille sanottavata, sillä tämä hetki on koko minun elämäni ratkaiseva hetki! Te olette kohdellut minua julmasti ja kelvottomasti, ja sittekin rakastan minä teitä. Te olette palvelijoillanne ajattanut minut, kuin koiran portiltanne, ja kuitenkin rakastan minä teitä. Te olette jo kolme viikkoa lähettänyt minun kirjeeni avaamattomina takaisin, ja sittekin rakastan minä teitä. Ja minun rakkaudelleni on onnistunut kuitenkin, voittaa kaikki esteet, avata kaikki suljetut portit, raivata tieltäni kaikki ne palvelijat, jotka tahtoivat estää minua pääsemästä teidän ovenne läpitse. Minä olen täällä, minä seison vastassanne. Ja koska ette tahtonut lukea kirjeitäni, niin sanon minä nyt tässä kaikkein näiden todistajain läsnä ollessa, mitä minä teille kirjoitin."
"Kuulkaa, Klairon, ja kaikki, te hyvät herrat, kuulkaa! Minä en ole enään köyhä Dubois, herra Lemoine'n kirjuri; minä voin ilmoittaa oikean nimeni, sillä minä en tarvitse enään elättää itseäni kätteni töillä. Sitten kolme viikkoa olen minä rikas, kenestäkään riippumaton mies. Eräs setäni, jonka meidän sukumme köyhyys ja häviö saattoi epä-toivoon, matkusti kotomaastaan pois ja meni otetulla nimellä Amerikaan, siellä yksinäisessä köyhyydessä unhoittaaksensa suurta synty-peräänsä."