Huomeneltain.
Ehtoolla piti "Theatre Français'ssa" näyteltämän uusi kappale,
Voltaire'n kirjoittama näytös, ja päähenkilönä kappaleessa piti
Hippolyte Klairon'in näyttelemän.
Tämä oli tapaus, joka pani koko Parisin kaupungin liikkeelle, ja joka oli jo koko viikon pitänyt mielet vireillä kaikissa vierasten vastaan-otto huoneissa ja kaikissa seuroissa, ja josta puhuttiin hovissa, kahvi-juomaloissa ja kaduilla.
Voltaire ja Hippolyte Klairon olivat koko Parisin, koko Ranskan, jopa koko Europan suotuisimmat suosikit.
Kaikista Europan maista tuli korkeoita, taidetta rakastavia matkustajia Parisiin, nähdäksensä mainiota näyttelijätärtä Klairon'ia, jonka jalo ja kuuluisa kyky täytti kaikki taitelijat ihmetyksellä ja ihastuksella, ja jonka suuruus ja sulous, into, hehku ja sydämmellisyys innosti kaikkia, jopa valtasi jäykimmätkin mielet.
Kaikissa Europan maissa lu'ettiin Arouet Voltaire'n kirjoituksia. Niiden raateleva sukkeluus, terävä ajatus-voima, syvä runollisuus ja sydäntä-särkevä totuus ihmetytti kaikkia; mutta saattoi myöskin itse kirjoittajalle yhtä paljon vastustajia ja vihollisia, kuin ystäviä ja ihantelijoitakin.
Voltaire'n viholliset ja niiden joukossa pappien mahtava lauma, olivat matkaan-saattaneet sen, että Voltaire oli useita vuosia maan-pakolaisena, jolla ajalla hän pakoitettiin hyväksensä käyttämään Englannin ystävyyttä.
Mutta Voltaire'n ystävät matkaan saivat sen, että kuningas Ludwiki XV vihdoin armossa kumosi rangaistustuomion. Niin oli Voltaire v. 1739 palannut maan-pakolaisuudesta jälleen Ranskaan, ja voi nyt taas elää Parisissa, huitia häjyllä ruoskallansa kirkkoa ja pappeja, uskovaisia ja ulkokultaisia. Nyt taisi hän taas lähettää näyttämölle murhe-näytelmiään, joissa hän kuvaili mainioita sankareita, innokkaita siveydellisiä marttyri-naisia ja niiden hehkuvaa rakkautta. Ja että hän taisi ja uskalsi tätä tehdä, oli sen naisen ansio, joka siihen aikaan vallitsi Ranskassa siten, että hän hallitsi Ranskan kuningasta; ja se nainen oli Markisinna Pompadour. Se oli juuri Pompadour, joka kumosi Voltaire'n maan-pakolais-tuomion. Pompadour'illa oli rohkeutta julkisesti ylistää Voltaire'n suurta neroa, vastoin hänen vihollistensa parjausta. Ja oli siis luonnollista, että koko hovi, koko aatelisto yhdistyi näihin mokoman mahtavan ja vaarallisen jalkavaimon ylistyksiin. Mutta ei ainoasti aatelisto ja hovi, vaan muukin kansa, koko Ranskan kansa tunsi ihastusta ja intoa siihen runoilijaan, joka ymmärsi murhe-näytelmissään pakoittaa heidän silmistänsä kyyneleitä ja täyttää heidän sydämmensä innostuksella ja kauhulla, ja naurattaa heitä pilkkakirjoituksillansa.
Tämän parisilaisten lemmikin kirjoittama uusi murhe-näytelmä piti näytettämän tänä päivänä 12 p. Maaliskuuta v. 1746.
Ja tässä näytelmässä piti parisilaisten suosikin kauniin, lumoavan ja mainion näyttelijättären Hippolyte Klairon'in näyttelemän, luomaan Merope'n osassa itsellensä taas uusi näytelmä-tehtävä.