"Antakaa minulle tuosta pöydältä paperia ja lyijykynä", käski Klairon ja kokoili helmaansa vyöryneitä kultarahoja.
Hovi-mestari hiipei varpaillansa pöydän tykö, otti ja tarjosi
Klairon'ille pyydetyt kapineet.
Klairon otti paperin ja kynän ja kirjoitti vakavalla kädellä: "Olen oikein saanut koristeet, kirjeen ja rahat" ja antoi paperin sitten hovi-mestarille.
"No", kysyi hän kärsimättömänä, kun ei hovi-mestari vieläkään lähtenyt.
"Vieläkö teillä nyt on jotain toimitettavata?"
"Ei, teidän armonne! Pyytäisin ainoasti kysyä, joko teidän armonne matkustaa tänä iltana?"
"Mitä? Eikö maa-kreivi sitä määrää?" kysyi Klairon kummastellen.
"Hänen Korkeutensa on sanonut minulle, että se olisi teidän armonne oma asia, josko matkustatte jo tänä iltana, tahi vasta aamulla aikaisin."
"Kummallista!" mutisi Klairon. "Minun pitää ensin lukea Hänen Korkeutena kirjeen. Se ehkä päättää asian. Menkää nyt etu-huoneeseen; tahdon kutsua teidät kohta jälleen."
Hovi-mestari kumarsi ja pujahti pihalle. Klairon avasi kirjeen vapisevin käsin ja alkoi lukea.
"Minun Jumalani!" sanoi hän ja hengitti raskaasti. "Mitä merkitsee tämä kaikki? Minkä tähden — — —?"