Juhlallisella hiljaisuudella lähestyi hän Klairon'ia ja antoi hänelle hopeaisen korin koristuksinensa, joiden keskellä oli myös kirje ja sinetillä varustettu käärö.
"Hänen Korkeutensa, herra maa-kreivi on käskenyt minun tuomaan tämän teidän armollenne", sanoi hovi-mestari. "Hänen Korkeutensa käskee myös ilmoittaa, että kirje ja käärö sisältävät herra maa-kreivin vastauksen teidän armollenne."
"Hyvä! Saatte mennä", sanoi Klairon ja viittasi kuuliaisuutta vaativalla käden-käännöksellä ovea kohti.
"Anteeksi, teidän armonne! Hänen Korkeutena toivoo teidän armoltanne vähäisen kirjallisen kuitin, että koristeet ja rahat ovat oikein perille saapuneet."
"Rahat?" kysyi Klairon ihmetellen. "Missä ovat rahat?"
Hovi-mestari osoitti sinetillä varustettua kääröä.
"Tuossa, teidän armonne! Siinä on neljä töttöä kultarahoja. Jokaisessa tötössä on tuhat-kaksisataa-viisikymmentä kappaletta, siis viisi-tuhatta kultarahaa yhteensä. Pyydän teidän armonne olemaan hyvän ja vakuudeksensa tarkastavan rahoja."
Klairon mursi vapisevalla kädellä käärön sinetin ja repi paperit sen ympäriltä.
Niin, siellä oli tosiaankin neljä raskasta töttöä kultaa; ja kun hän rikkoi niistä yhden, niin vyöryivät kultarahat iloisesti helisten ja kilisten hänen helmaansa.
"Teidän armonne näkee, että minulla on oikein", sanoi hovi-mestari hymyillen. "Saanko nyt pyytää kuittia?"