Huomeneltain.
Kolme-kolmattakymmentä vuotta oli kulunut siitä päivästä, jona Klairon nöyryytettynä ja kauheassa epätoivossa jätti Ausbach'in linnan ja palasi Parisiin takaisin.
Kolme-kolmattakymmentä vuotta! Nämät vuodet olivat järjestäneet Ranskassa uuden asiain juoksun: olivat saattaneet Ranskan kapinan kauheuksien ja hirmuisuuksien kautta tasa-vallan valkamoille, ja ensimmäisen konsulin, "Punaparran," sankari-käsi hallitsi Ranskassa nyt vielä, vuonna 1803.
Oli kylmä ja synkeä Marraskuun päivä samana vuonna, kun erään Passy'n äärimmäisen talon edustalle seisahtuivat somat rattaat. Lujasti turkkeihinsa kääreytynyt herra astui niiltä alas ja käänsi katseensa tutkivaisesti kartanoa ympäröivään rauta-aitaan.
"Tässä se kait lienee", mutisi hän hiljaa itseksensä.
"Kuski, hoi! Voitteko eroittaa numeron tuon porstuan ovella tuolla?"
"Numero 50, armollinen herra!"
"Siis oikea numero. Ah, tuollahan on porttikin ja kello vieressä." Ja herra alkoi ankarasti nykiä peuran-sorkan muotoisesta soittimesta, joka oli kiinnitetty paksuun rauta-lankaan. Mutta pimeä huone, etummaisen pihan perällä, ei au'ennut; sen kolkkojen ikkunan-ruutujen takaa ei näkynyt yhtään ihmisen muotoa. Ainoasti sisältä huoneesta kuului useampain, toinen toisensa kilvalla haukkuvain koirain melkoinen meteli, joidenka heikot hermot luultavasti eivät kestäneet tuota epä-mukavata kellon lakkaamatonta kilinätä ja kalinata.
Vihdoin aukeni etehisen ovi ja eräs vanha rouva tuli, neljän juoksevan, ulvovan ja haukkuvan koiran kera hitaasti horjuellen yli pihan.
Vanha, koukkuinen ämmä, jonka ryppyisille kasvoille vanhuus näkyi piirtäneen jo yli kahdeksan-kymmentä vuotta, näytti kellon kilinästä heränneen aivan, kuin pitkästä, sata-vuotisesta unesta, ja ilmestyi nyt sellaisessa puvussa, jommoista subretit siihen aikaan käyttivät teaterissa, ainoasti sillä eroituksella, että hänen päänsä ympäri oli kääritty roomalainen päähine ja että hän kapan asemesta oli viskannut hartioillensa päivän-polttavan, paikoittaisin rikki revityn kreikkalaisen levätin. Mutta lyhyt, nauhoilla koristettu hame ja valkoinen kirjaeltu musliininen esiliina, jonka taskujen reunat olivat reunustetut punaisilla nauhoilla ja ruusuilla, osoittivat muinaista subrettia entisiltä ajoilta, ja mahtoi, noin kuusi-kymmentä vuotta sitten, kuulua Molière'n Cleante'ehen.