Ne tuhkaa, tuulta, tomua, ne valhetta on vain.
Oi, Näkymätön, kasvosi, suo nähdä kerran vain
mun, ennenkuin ma elämästä lakkaan!
MARTTYYRIT.
Me kuljemme halk' aikain, kansojen. Kuin tuska retkemme on ikuinen, ja aina meitä pilkataan ja lyödään ja vainotaan kuin valtaa hyvyyden.
Maan mahtavill' on valta hetken vaan!
Mut lapset Kärsimyksen kuninkaan
kohoovat ihanuuden istuimille
siivillä Kuolon liekkivaunuissaan.
Haudoissaan vaiti valkenevat luumme paremmin haastavat kuin mahtoi suumme. Kuin tulipatsaat tiellä Jumalan maanpiirin yli kohoo ristinpuumme.
SUMUSAARI.
HÄMÄRÄN LAPSI.
Ma synnyin kahden varjon syleilystä,
jotk' eivät toisiansa tunteneet,
ei itseään,
jotk' ammoin hävisivät hämärään.
Syyslehdet haudoilleen on varisseet.
Oi kohtaloni synkkää täyttymystä:
Kaikk' kaunein, jota haave seppelpää
tääll, armastaa,
kaikk' katoaa ja varjovaipan saa!
Jää syliini vain syksyn hämärää…