Syys paistoi korkehin tähdin,
kun taattoni majasta lähdin.
Nyt paista ei tähdet, ei kuudan.
Ei vastata, kuinka jos huudan.
Lien liikoja viipynyt tiellä.
Älä, taatto, sa syliäs kiellä!
Lie kulunut elämän kouluun
surupäiviä Pertusta Jouluun…
On juhlan nyt ylhäisen aatto.
Miks tules ei tuikuta, taatto?
Soi tiuku yks-öisellä jäällä…
Miks salpa on uksesi päällä?
Lumihangess' on risti ja kuusi…
Kuka kutsui? — Vain huuhkaja huusi.
Mun itkuni tuulehen hukkuu…
Sydän vait'! — Kaikk' ihmiset nukkuu…
Syys paistoi korkehin tähdin,
kun taattoni majasta lähdin.
Oi, taatto, jo lapsesi palaa!
On myöhä — hän nukkua halaa…