Ilon pisare itkevän illan ruskoon,
uniporras lapsuuden enkeli-uskoon!
KIRJEKYYHKYNEN.
On välillä sulhon ja morsiamen meri suuri, jolla ei rantaa. Vain valkea kirjekyyhkynen yli aaltojen viestiä kantaa.
* * *
— Käy matkani maihin kaukaisiin,
kera kihlojen luokses palaan!
— Meri on niin musta, ma pelkään niin,
sun silmiäs nähdä halaan!
— Hiussilkkinen siskoni, kukkani mun,
joko helskytät morsiuspaitaa?
— Hämy harmaa kuiskii: armaasi sun
kera toisen jo tanssia taitaa…
— Olet päiväini paiste ja öitteni kuu,
sulle kaihoni kannel laulaa.
— Joka päivä, kun aurinko laskeutuu,
mua tuska jo sulhona kaulaa.