— Joka ilta sun kanssasi käyskelen:
me yhdessä katsomme kuuta!

— Oi, katsoa tohdi ma kuuhun en:
suru antoi jo minulle suuta.

— Suvi kaunis kaikille ennättää.
Koht' aukee kukka ja lehti.

— Sitä suvea suurta en koskaan nää,
syys syömmehen asti jo ehti.

— Olen luonasi, armas, kun aamun koi
punapurppuroi taattosi talon.

— Ei aamua angervo nähdä voi,
yö riisti jo järkensä valon.

* * *

On välillä sulhon ja morsion meri — kenkään ei nimeään tiedä — mut kuolemaakin se mustempi on, sen yli ei viestiä viedä.

UNHON RUKOILIJA.

Rukoilin Unhoitusta, ystävääni:
»Laskeudu, lohdun enkel, elämääni,
yöhimmeähän huntuus peitä pääni!