SAMMUNUT TULIVUORI.
Poljen vanhan tulivuoren mustaa kivipintaa. Turhaan kultaa kuu ja päivä paatunehen rintaa.
Miks et nouse nuori nurmi ylle synkän laavan? Miksi ikihiljaisuus on yllä sydänhaavan?
PUNAPILVET.
Kuin punapilvet ja ruskoiset aamut, peittävät, häipyvät kimmelteet, niin monet menneet on armahat haamut, pois punapilvenä purjehtineet.
Kuin hepo, haltiatonna mi laukkaa,
riento on kohtalon tutkimaton.
Monta ma muistan ystäväraukkaa,
jotka se alleen survonut on.
Ma huudan ja huokaan: miss' ootte, rakkaat?
Vaiti on suunne. Käy elo ees.
— Kohta jäät itsekin jälkehen, lakkaat,
unta ol' onnes ja kyynelees!
LENTOHIEKKA.
Nyt pinnan tuhkaa oon, lien ennen ollut syvä. Ma synnyin pimentoon, miss' ainaisen ma kuulin merten pauhun, maan pohjapätsin vapisevan jylyn, näin kadotuksen kurimoiden kauhun ja elementtein riehumisen tylyn.
Mun silloin oli hyvä… Nyt ikävästä aava somer soi. En heelmää tehdä enkä kuolla voi! Ma turha tomujyvä. elämän erämaan. oon vanhain valtavetten jättömaata, on luomistuli kerran mua nuollut; siks' en voi koskaan riehumasta laata.