Nopsa kuin nuoli on pääskyn lento.
Suotta on vaivas:
liian on taivas
korkea sulle,
liian on siipesi vaarassa hento!
Aurinko välkkää, päästä ei luoksi.
Turhuuden retki,
kiitävä hetki,
kuink' olet kaunis,
kaunis lyhkäisen onnesi vuoksi!
Aika on iloita, aika on huolla.
Hyvän ja pahan
katoamahan
luonut on Luoja.
Suo elon maljasta maistaa ja kuolla!
Lennellä ilmassa linnun on valta.
Laulain se nousi,
siksi kuin jousi
Maassa se nuolta ei vartoa malta.
Läks sirkkuparvesta vaaran alta morsiussaatto…! Taivahan taatto, suo meidän lentää, pudota kohdalta korkehimmalta!
AERE PERENNIUS.
(Epilogi.)
Kuin syksyn lehdet heelmät riemujen on varisseet, ja päivätyöni kera päivien pois vierineet.
Mut tää, mut tää,
min murhe totteleva Sallimaa
mun elämäni hiekkaan kirjoittaa,
se jää, se jää!
Syö aika graniitin ja marmorin,
Syö sydämen.
Vain tuulen laulu hautaristeihin
on ikuinen.