Pois, pois, syvään yksinäisyyteen mua valkea joutsen vie. Oi, Herra, tää kuink' on pitkä ja raskas kärsimystie! Kuin kuoleva lintu kiirii viel' lauluni maahan päin. Oi, Elsa, Brabantin helmi, miten koettelit sydäntäin!
Valovaahtinen kuutamokukka, pyhä lootus ummussaan, miks keskelle turhuuden turun pyrit, puhtoinen, loistelemaan! Sa vaadit: sun lempesi täytyy pätöpeitsillä valloittaa. Kuin laps halaat turnajaista, kuvakilpeä kuultelevaa!
Ja purppuramantteleita kypärtöyhdöin ja helmilöin! Trubaduureja, jotka laulais urotöitäni päivin, öin, kuninkaallisen suosion kermaa, min kädeltä suudella saa…! Oi, Elsa, vain Jumalalle voin polveni notkistaa!
Mua sankariks sentään sa mainit, mut sankarin salaisuus se säikytti lapsenmieltäs ja itkuhun vääntyi suus: »Mies houkko, joll' on jalo helmi, ja käy kuni halvin hän ois!» Ma vastasin: »Jos se pantais korunauhaan, se himmenis pois!»
Sala-uhrini, sankarityöni, tää suuni jos ilmitois, olis rienattu ritarikilpi, nimi parhaista pyyhitty pois! Saa painaa ei kunniaseppel jalon otsaa, se orjan on ies. Ken maineella onnensa ostaa, ole enää ei kunnian mies!
Oi Elsa, ol' uhreista vaikein sinut jättää, Vellamo veen, ja eessä sun silmies soiman olla tuomittu mykkyyteen! Olit mulle ainoa, kaikki, mitä kalleinta kantoi maa. Punahuules min teki turman, et konsana tietää saa!
Olit lapsi, mi kirmaten murskaa, tuhatvuotta min tuskalla loi, mi kauneensa parhaan rikkoo ja kysyy, miksi se soi. Oi, Elsa, ei tieto riitä, se on porras ja puolitie; yli arvoituksien muurin vain usko ja rakkaus vie.
Mua katsoit kuin outoa miestä, myös itseäs tuntenut et: ken oot, sitä kerro ei knaapit, ei kultaiset kuvastimet! — Se kaunis Brabantin Elsa, jota laajalti mainii maa, näköpää, ritar-rintojen syttö, vain kuorta on raukenevaa.
Sulos vielä sun suruhun hylkää autioon, hiusvalkoiseen … Tuo raunio Elsa Brabantin yht' outo on itselleen! Se et ole sa! Maan multaa ei auringon siiville jää. Ei kuoloa, kuihtumusta ihanuutesi tahraton nää!
Veen kalvossa lootus-kukka kuin unelma Jumalan ui… Sen silmään uppoan — siinä kuvas oikea kirkastui. Ijäisyyttä sun sielusi kaulaa, tomu kuinka sen kahlita vois! Ero kuinka meit' erottaisi! Jolut myötäni maailmasta pois…