Ne vierivät pois, ne vaihtuvat kädestä käteen laill' lentävän tähden ja säteen… Tuon tunnen ma loihdun: myös itse ma kerran kantelin loimuja liehuvan soihdun. Kuin unta ne ois, ne vierivät pois, ne kulkevat kädestä käteen…
Vain kerran, ah, kerran tuliruusut kiertävät kunkin. Oli kerran ne otsalla munkin… Tuon tunnen ma taian: myös itse ma kerran karkelin juhlissa Panathenaian… Vain tuokion verran sen säihkyvä seppel kukkii kutreilla kunkin…
SINITÄHTI
Tää ei oo kotini, ma tunnen sen:
ma kuulun tuonne, sinitähtehen!
Siks, Uni, kaksoissisar Kuoleman,
sun kaukoretkiäsi rakastan.
Mun paratiisin portit nähdä soit…
Niin mykkiin näkyihis mun kammitsoit,
muu kaikk' ett' inhaks muuttui silmillein.
Vain sinitähden tunnen siskoksein!
Pois, pois, maan kukkaposket tähkäpäät,
niist' en nyt laulaa voi, laps, senhän näät:
tän' yönä elämälle kuulu en,
ma kuulun tuonne, sinitähtehen!
JÄÄTYNYT MERI
On talvi. Ei vello ei aalto, ei veri.
Sydän hiljainen on kuin jäätynyt meri:
ei laulua siellä, ei kukkaa, kesää,
ei sinne tee lintu, ei ihminen pesää.
Lumilinna se on, täynnä huurteista iltaa.
Varo, ystävä, yön jääkristallisiltaa!
Univaltakuntani usta äl' avaa:
se sun allensa hautaa, jos kerran se havaa!
Jos nukkuvaa suutelis päiväsen huulet,
jos sais kevätmyrskyt ja sois rajutuulet,
säde säilänä löis läpi jäiden ja hankein
ah, silloin ne kirpoais kahlehet vankein!