Tää että soinnahtaa mun lauluni kuin kieli katkeaa, ma sitä itkisinkö? Enpä vainkaan! Sydämen tuskasta min riemun sainkaan! Jos ei ois särkynyt, se ei sois lainkaan.
HAAVEKUVA
Luulit: ma katselin sua, kun minun silmäni loisti: Katselin kadotettua… Katselin hattaravuoria, katselin tähtien merta, siltoja taivahan kaaren… Siellä, ah, siellä näin kerta onneni saaren…
Luulit: ma kuiskasin sulle, kun minun ääneni värjyi: Kuiskasin kadotetulle… Haastelin harpulle aaltojen, soivalle ilmojen tuulin, sykkeelle syksyisen taulun… Sieltä, ah, kerta ma kuulin onneni laulun…
SUVIYÖ
Kaikki kaunis maailmassa, joka särkyi, meni vikaan, haihtui niinkuin savu multa, kadotettu haaveen kulta, kuinka löytyykään se pikaan suviyössä laulavassa!
Sävelin soi hiljaisuutes, iltapilven paltehella nukkuessa päivän taiston, laulat lailla luonnon vaiston, huokaat suulla ikuisella. Suloinen on suruisuutes!
Armas oot kuin kuvitelma, helmekäs kuin hetkein juoksu, riemukas on suruhuntus, ihanainen kuolontuntus, lempeä kuin mullan helma, sammaleen ja pursun tuoksu!
ERAKON PALUU
Resitatiivi