Vesi luokseni luovii hiljalleen ja huuhtoo liestyvää jalkaa… Olen astunut väärän taipaleen, en jaksa alusta alkaa…
Ylt'ympäri hirveä hiljaisuus. Meri aution helmansa avaa… Joko alkaa autuas tuskattomuus, uni, josta en enää havaa?…
Pyhä yö.
Kaikk' on hiljaa, pimeä on yö, tuul' ei tunnu eikä laine lyö. Kynttiläni yksin lekottaa, tervehtäen vilkkumajakkaa.
Kuvat kulkee, pyhä yö on tää: tehdyks nään, mi tekemättä jää: purjelaivan vanha raakapuu kaukomatkoistansa uneksuu.
Hetki seisoo, heijastusta vain aikain menneiden ja tulevain syksyn ensi tähti kaukainen toistaa tiessä vesipeilien.
Talvi.
Nukun niinkuin lumen alla lakkapäinen lahti. Jäähän kiinni kytkettynä unten huvijahti.
Hangen alle haudattuina sadun suuret saaret, pilvivalliin vangittuina kaikki taivaankaaret.
Murhe.