— Etkö sitten usko, että minä voin rakastaa enemmän kuin kukaan?
— Ei se ole sinun päähyveesi ainakaan, pikemmin päinvastoin. Kaikessa muussa tulen paremmin toimeen kanssasi kuin rakkauden asiassa. Kun siitä pääset puhumaan, saattaa sinun silmistäsi räiskähtää vihamielinen välkähdys ja minäkin tunnen silloin, että edustat minulle vastakkaista ainesta. Minun vakaumukseni on, että sinä et rakkaudesta oikeastaan ymmärrä yhtään mitään!
— Se on sentään ainoa nerouteni, sanoi Inari surullisesti.
— Ystävänä, aatetoverina luotan sinuun aivan rajattomasti.
Rakkaudessa sitävastoin…
— Mitä?
— Siitä minä kiellän sinun puhumasta mitään.
Porkka suuteli nauraen Inaria.
Inarin ei tehnytkään tänään mieli väitellä. Hänellä ei ollut nyt siihen siveellistä voimaa. Hän tunsi vain, että Porkka oli äärettömän hyvä ja että hän rakasti häntä rajattomasti.
He lähtivät ulos suloisesti kisaillen kuin pienet lapset tai vasta-rakastuneet.
Ja Inarista tämä hyvä-olo tuli hänelle nyt aivan ansaitsemattomasti.