Samoin tunsi hän monta kertaa perästäpäinkin. Karivuon kohtauksen muisto oli hyvin hidas vaipumaan unhoon.
Elämä meni entistä menoaan. Inarin ja Porkan suhde oli keveämpi ja iloisempi kuin ennen. Inari istui mielellään yksinkin kotona. Hän ei enää soittanut Karivuolle eikä itkien, syyttäen ikävöinyt Porkkaa. Hän saattoi vaipua tuntikausiksi hiljaiseen mietiskelyyn, pitää seuraa itselleen ja ajatuksilleen huomaamatta ajan vierimistä…
Näin kului talvi ja painui hiljalleen kevätpuoleen.
Porkka teki työtä kovasti valmistellen näyttelyä. Inari koetti rahatöittensä lomissa jatkaa monesti katkennutta väitöskirja-puuhaansa, johon hän ei itsekään enää oikein uskonut.
Mutta tämä tyyni ja sopusointuinen aika sai äkkinäisen lopun. Inarin äiti kuoli, viikkoa ennen Porkan näyttelyn avajaisia.
Inari ei ollut pariin viimeiseen vuoteen nähnyt äitiään. Tämä oli monta kertaa ehdottanut sitä, että hän muuttaisi Inarin luo pääkaupunkiin, mutta tuhansilla tekosyillä oli Inari aina estänyt tämän aikeen, siksi, että hänellä ei ollut mitään suhdetta äitiinsä ja myös siksi, että hänellä oli suhde Porkkaan. Hänen hermonsa eivät olisi kestäneet sitä lajia ristiriitaisuutta. Äiti oli sairastellut pitemmän aikaa, mutta Inari ei ollut saanut itseään taivutetuksi häntä tervehtimään. Jonkinlaisen omantunnon rauhan lunasti Inari itselleen lähettämällä silloin tällöin äidilleen muutaman kymmenmarkkasen.
Nyt tulvivat kaikki laiminlyönnin synnit moninkertaisina hänen ylleen. Oli kuin hän itse olisi aiheuttanut äitinsä kuoleman.
Porkka koetti saada häntä ajattelemaan tervejärkisemmin. Joka hetki, sanoi hän, kuolee maailmassa tuhansia vanhoja akkoja. Mitä Inari sille voi? Mitä tällekään? Sellainen oli maailman meno. Kunkin velvollisuus oli vain pitää huoli itsestään.
Inari uskoi sen päällään, mutta sydän jäi yhä syyttämään. Köyhä oli hän kyllä itsekin. Mutta silloin kerran, kun oli ollut kysymys seurata Porkkaa ulkomaille oli hän kyllä osannut loihtia rahat esiin, mutta äitiään varten ei. Ja nyt oli liian myöhäistä, nyt jäi vain kalvava katumus…
* * * * *