Inari synkistyi ja kovettui.
— Ketä tarkoitat?
— Ja sitä sinä kysyt!
— Jos hän on ollut kerran ystäväni, on hän myös ollut arvoiseni ystävä, sanoi hän leimahtaen.
— Inari lyö ritariksi rakastajansa kuten Wenäjän Katarina. Se on kyllä kaunista, mutta se ei sokaise näkeviä silmiä, sanoi Porkka pistävästi. Mutta en minä voi kilpailla kenen kanssa hyvänsä, en edes sinustakaan. Joko tai.
— Mutta eihän siitä ole kysymystäkään. Ei ole ollutkaan. Ja hänhän on jo poissa…
— Voi tulla takaisin milloin tahansa. Hän tietysti taas vaanii otollista hetkeä. Jos minä teen pienimmänkin virheen, on hän heti siinä ottamassa sinut lohduttavaan syliinsä. Sinulla on varaväki…
— Se ei ole totta! Älä solvaa minua äläkä häntä. Minä vakuutan, olen eronnut hänestä ainaiseksi.
— Sinä olet jo kerran pettänyt minut. Voit pettää toistekin. Mistä minä tiedän…
— Miten julma sinä olet. Jos olisin tahtonut pettää sinut, miksi olisin kertonut kaikkea! Olisinhan voinut vaietakin.