— Itkettekö haudallani, herra rovasti? Itkettekö haudallani, herra rovasti? — En ehdi ma messultani, Simonette lapsoiseni! Requiescat in pace, pien' kaunoiseni.
LEMPEÄ HÄMÄRÄ
Ma katson elämää kuin virran vuota, kaikk' katoo, vaihtuu, enkä sure tuota. Vain yhtä en ma mieli kadottaa, vain yhtä suvi-öistä unelmaa…
… Yön tuuli tuuditteli pellon viljaa, sa tulit vastaani kuin tuuli hiljaa ja katsoit niinkuin taivas, maa ja yö ja kaarsit kaukaa niinkuin vetten vyö…
Loi hämy lempee sieluillemme sillan, sa vaivuit syliini kuin rusko illan ja kyyneleemme virtas yhtehen kuin itku niitun kasteen yöllisen…
Nyt usein yksin palaan kuistiin samaan ja kuvahan tuon hetken kuulastamaan, ma jossa surus iki-suuren näin, sa kadotettu, kallein ystäväin!
RUNORATSUNI
I
Tee työtä ja unhoita kaikki muu kuin unelma öinen unhoittuu…
Runoratsuni mun, nyt kytken ma sun, sa pilvien palteita kiitävä, vapaa, nyt surman silmukka lentosi tapaa!