Niin että käy ilmassa elämän helke ja mailla ja merillä mainehen välke!
Tää maine: on Suomella kohtalo Hellaan: se voittaa voittajan kauneudellaan.
Yhä henkensä luo, yhä laulunsa helää, on vanki ja sentään vapaana elää!
SUOMEN SUVI
Paistaa Luojan suuri päivä, lehdot helkkää, ilakoi, kaukomielet laineet kiikkuu, kukkarinnat kummut soi… Laihot heilimöivät lupaa: työmies työnsä heelmät saa, elon armautta riittää, jokaiselle kasvaa maa!
Suomen suven armas kuva uniko vain unohtuva?
Näkee unta uhrikuusi: Kodin, templin parsi lien, kylvän taiat kaikkialle, joka syömmeen laulan tien. Tahdon kasvaa, tahdon olla rakkauden, rauhan puu, kunnes oksieni alle kaikki kansat koteutuu.
Ihmisyyden iloon lupa turhako vain tuulentupa?
Kulkee kaukaa ylhät tuulet, halki aikain vastuun tuo: Kaikki katoo, kaikki ehtyy, yks ei: vapauden vuo! Niin on suuret, niin on ylväät, niin on kauniit lapset maan: henkensä he antaa, vaan ei kauneuden kaihoaan!