Raalan rannalla
syksyisellä sannalla
ajelevat aaltoset ja pohjoinen tuulee.
Askeleiden tarinaa
myrsky kauas kuljettaa.
Märssykorin vahti sen kuunarissa kuulee.
Kerran rantaan Raalan
outo ohjaa jaalan…
Jalan pienen jälkiä mies turhaan etsii esiin…
Niinkuin valat kalvenneet
pois on juosseet askeleet,
vajonnehet Raalan rannan pettäväisiin vesiin.
SALAKULJETTAJA JA VAPAHTAJA.
On salakuljettaja vanha kuolemaisillaan.
Hänt' ennen onnesti, nyt ovat ryysyt verhonaan.
Hän unta näkee elost' ollehesta,
ja ohi kuvat kulkee, kierii, vierii menojaan…
— ei leikattu ne lasten aapisesta —,
ei lapsi koskaan lie hän ollutkaan.
Hän taas on syytettynä, seisoo eessä tuomarin,
mi katsoo niinkuin hälle oisi selvää salaisin
ja tiukkaa: »Kaikki tyystin ilmi anna,
mit' olet koskaan kätkenyt sa noihin ryysyihin,
jos kaiken myönnät, ei sua syyhyn panna.
On tilinpäiväs tullut viimeisin.»
Ja salakuljettaja vanha vastaa vavisten:
»Mun horna periköön, jos petän mistään vaikenen:
oon myönyt nahkaa, verkaa ynnä viinaa,
mut repaleet vain yllein jäi, muut' omista ma en,
siis älä köyhää saatanaa sa piinaa,
mies olen tihujen ja kurjuuden!»
Näin tuomari: »On repaleeskin koru kohtuuton,
ne riisu pois, niin nähdään mitä niiden alla on!»
Mies tottelee, vaikk' alla horjuu vaivan,
ja sammaltaa: »Ei syy vain yksin mun, vaan kohtalon…»
Mut tuomari: »Et alaston viel' aivan,
myös kuori kuona sydänkurimon,
ja paatumukses, pahat sanas, herjat manalan,
siks että alaston myös sielus eess' on taivahan.
Ei salakuljetusta mitään viedä
sull' ole lupa valtakuntaan luojas Jumalan.»
Mies huokaa: »Tyhjä olen, muust' en tiedä.»
Jalkoihin lankee herran ankaran.
»Viel' etsi sydämestäs siis», velkoja virkahtaa
ja kasvoillensa valkeus ylhäisen armon saa.
Mies rinnassansa tuntee olon uuden,
kuin ei ois koskaan ollutkaan maan mutaa matalaa…
»Oot salakuljettaja jumaluuden,
suur' mestari näin neuvoo kuolevaa,
kuin sokko olet vierinyt elämän virtaa sa,
katoovaa surrut kultaasi, vaikk' kaikk' on tallella,
mut nyt sä tiedät, miss' on tiedon raja».
»Niin, nyt ma tiedän, kuiskaa hiljaa vanha katuja,
ma tiedän, että olet Vapahtaja…»
Pois nukkui rauhaan aamun koitossa.