Maan parhaille täällä näät tarjoillaan
vain kalaa mannermaista.
Paras sanankin sankarin väkevän
vähän metropoolille haista.
Mut sitten hän onkin maineen mies,
käy kuiskutus: »kuinka fiini!»
Ja yhteinen kansa kotkottaa:
»olis metka hän Mussoliini!»
Ja kriitikerit kuuluuttaa:
»hän on arbiter elegantiarum.»
Ja rahvas laulaa lurittaa:
»hei liirum, hei sun laarum!»
»Siro käytös» neuvoo: »neroilu
uus on hovi-etiketti.»
Siit' tippakin kansalliskoteihin
on titteli, amuletti!
Tädit korukansia kulttuurin
pölyrätillä pyyhkii ja paijaa.
Ja pojat raitilla rallattaa:
»raiati riiati raiaa.»
Papat tuumii: »Suomi on Europpa,
diplomaatti tuo meidänkin Pentti…»
Ja mammat: »sitten se vasta on maa,
kun nainen on presidentti…»
Jok' ainoa puotilas konsuli on,
jos päässä on kurssit taalan.
Täällä paavin partahan kurkoitetaan,
kuin portailla Santa Scalan…
Mut muumio valmis on maineen mies,
tomuks jauhama kunnian saineen.
Jos eli tai kuoli, samapa tuo:
hän säilyy siivillä maineen!
UUDENAIKAINEN RUNO.
Riihaton monologi.