Oi polta tuimemmasti,
mull' on jo kiire niin!
Syleillyt ystävääni
en öihin tuhansiin.

INVITA MINERVA.

Pois sormet!
mua neuvovi pääni.
Et syöjä sen rokan,
joka pankollas paistuu,
se katkulta maistuu,
ei ambrosialta,
sanoo muusainkin ääni.

Pois arenalta!
Se on tervattu katto.
Sit' aatellos seikkaa:
siin' naakkakin keikkaa
välill' laaheen ja nokan,
peräpurjeen ja kokan.

Pois sormet!
Se peli on patto.
Se laahaavi arkeen,
luo kielenkin kärkeen,
ja se tarttuu kuin terva.
On invita Minerva!

SANTA SCALA.

Kas mainetta myös sitä ongitaan
ja ongitaankin hyvin.
Miss' samehin loiskivi lammikko,
niin sinne vain syötti syvin!

»On Suomi köyhä, siksi jää»,
siks se, joka kunniasäteen
yli otsansa tahtoo talvehtimaan,
sen ottakoon etukäteen!

Pelaa hyötyri tulevaa perintöään,
ei katso pennyyn, senttiin,
kun pakko on koukut kultaiset
ulos laskea kontinenttiin.