Suuttui tuohon: suunsa siisti,
päänsä suki, nenän niisti,
suostui toisten siistein tapaan:
tottui törkyyn, tyytyi rapaan!
Sielunsa näin polo pilas…
Näköpäänsä pöyhkäks silas,
niinkuin hieno käytös sääsi:
kukoks tunkiolle pääsi!
FARISEUKSELLE.
Sanot: »En tee kelleen pahaa
enkä lankee kiusaukseen,
vailla heikkouden vahaa
valmis olen kirkastukseen.
Kiitos Herran, en oo varas,
aina olen puhdas, paras,
puhtaampi kuin puritaani.
Suori tiehes, publikaani:
asun armon kukkulalla!»
Asut puolla paremmalla, tunnet sen, et tunne tätä, mik' on elo jalkais alla, arkitungos, puutos, hätä, tuska alhon astujalla.
Vasta kun käyt kukkulalta
alas alhon lasten pariin,
onnenlaivas lasket kariin,
kuljet vaaran, kuolon kujaa,
vasta sitten sull' on valta,
valta laulaa hallelujaa,
hyvyytesi hynttäntyytä,
— jos on siihen vielä syytä! —
SOIHDUT.
POHJAN TÄHTI.
On yksi Pohjan tähti Pohjan päällä,
on yksi tähden alla heimo täällä,
min Sallima on säännyt määrään samaan:
etäältä sädehtimään maailmalle,
siks kunnes kaikki lain suuren alle,
ikeeseen ihmisyyden kirkastamaan,
maan kansat laajoin veljesparvin taipuu
ja päiväks muuttuu pitkä päivän kaipuu.
Vuossatain vaivat valontemppelimme
ilmoille nosti, toinen toisihimme
näin meidät köyttäin sitkein sydänjuurin,
työn ketjuun raskaaseen ja yhteisehen.
Ei varaa meillä vainoon, kylmyytehen,
ei kiistaan siitä, kuka pienin, suurin,
vaan kell' on sydän kansaan hehkuvaisin
ja rakkauden mitta kukkuraisin.